Pidattelyn historia

Nyt, kun Elisa on poissa, on Marsu ainoa, jonka pitaa silloin talloin paasta vessaan. Retkeilyolosuhteissa se on toisinaan helpommin sanottu kuin tehty. Saniteettitiloja metsastaessa vierahtavat helposti ne minuutit, jotka toiset kayttavat bussiyhteyden odottelemiseen, ja arkipaivan jannitystilanteita pystyy helposti kehittamaan itselleen maarattomasti, jos siviilirohkeus riittaa paikallisen ruoan maistamisen lisaksi vierailuun paikallisessa vessassa.

Matkamme Kreikan-osuus on onnellisesti takana, mutta muistot wc-kaynneista elavat mielessani edelleen hyvin kirkkaina. Santorinilla, Firan keskustan yleisessa kaymalassa nimittain tormasin ensimmaista kertaa niinkutsuttuun "reika lattiassa"-vessaan. Tallaisia arkipaivan akrobatiaa vaativia virityksia loytyi sittemmin viela useita: Kreetan Samaria-rotkossa ne esimerkiksi toimivat vuoren sisalta pulppuavalla lahdevedella. Paikkakunnat ja tapahtumat ovat kadonneet muististani, mutta vessareissut eivat unohdu koskaan - ainakaan se perinteisen kreikkalaisen perheravintolan vessa, jonka ovea ei saanut lukkoon ja jossa ei ollut paperia ja jossa olin puljata kesatossuni juuri mainitunkaltaiseen lattiassa olevaan reikaan. (Sivumennen sanoen se taisi olla sama paikkakunta, jossa kiipesin Askon ja Elisan perassa monta sataa metria ihmisten takapihoja loytaakseni Kreetan Akropoliin - vanhaan laudankappaleeseen tekstattu kyltti osoitti oikeaan suuntaan ja loysimme muutaman kivikasan eraan tavernan takapihalta. Asko kuvasi kivia ja mina lahiniitylla laiduntavia vuohia.)

Slovakiassa, Kosicen linja-autoasemalla, on vastikaan ilmeisesti tehty suuri remontti. Lattia hohtaa uutuuttaan, seinat ovat puhtaat ja joka paikassa on opastetauluja. WC:n nuoli osoittaa alaviistoon. Ita-Eurooppa alkaa portaiden ylapaasta: laskeutuessaan pimeaan kuiluun matkailija huomaa miettivansa, miksi ei jattanyt arvoesineitaan kasseja vahtimaan jaaneen seurueen jasenen huostaan. Portaiden alapaassa odottaa tiskin takana nuokkuva huivipainen verryttelyhousuinen mummo, joka rahastaa tulijoita hinnaston mukaan. (Jos olette juuri saapuneet bussilla Debrecenista, eika teilla viela ole paikallista valuuttaa, kaykaa ensin rautatieaseman rahanvaihtopisteella vaihtamassa forinttinne Slovakian korunoiksi (linja-autoaseman pankkiautomaatti on rikki). Palatkaa sitten takaisin linja-autoasemalle. Jos olette nainen ja kaytatte vessakoppia, maksatte 8 korunaa. Pisoaarin kaytto on halvempaa, mutta en tieda, onko se naisilta kokonaan kiellettya. Tasa-arvovaltuutetulla saattaisi olla huomauttamista.)

Viela paremman itablokkikokemuksen saa Popradin linja-autoasemalla. Sosiaalitilan kaytto on puolet halvempaa kuin Kosicessa. Tama tarkoittaa, etta pontoissa on nappulan sijasta huuhtelunaru, ovia ei saa lukkoon, paperia saa rajoitetun maaran ja lavuaarin vieressa roikkuu naulassa vohvelikankainen pyyheliina eika kuumailmapuhallinta. Lisaksi saippua riippuu kasienpesuhanasta vanhassa talipalloverkossa. Popradinkin WC on erittain tasokas verrattuna Krakovan rautatieaseman vessaan, jossa nuokkuva rahastajavaari veloittaa kokonaiset 2 zlotya kammottavanhajuisen kabiinin kaytosta. Kannattaa mieluummin pidatella Auschwitziin asti, jossa turistikohteeksi muutetun keskitysleirin wc:n kaytto maksaa vain 50 groznya. Tummanpunaiset kaakelit ja kokovartalopeili muodostavat vinkean vastakohdan leirissa esitellyille vankien asuintiloille.