Suuri carbonara-vertailu 2006

Umpisuomalainen seurueemme on Kreetan turistirysissä liikkuessaan joutunut tuon tuostakin rantaravintoloiden sisäänheittäjien suomenkielisten tervehdysten uhriksi. Ulkonäön lisäksi muodostamme kattavan otannan tyypillisestä suomalaisesta ruokavaliotarpeesta: kun joukkoon kuuluu kaksi kasvissyöjää, kaksi kulinaristia ja laktoosi-intolerantti, joutuvat ravintoloiden ruokalistat varsin tarkkaan syyniin. Aina ei voi voittaa.

Niko syö aina lihaa. Asko syö yleensä lihaa ja harmistuu selvästi, jos annos on aseteltu epäesteettisesti. Elisa ja Kaisa tilaavat usein yhteisiä ruokia, mikä vähentää täysin epäonnistuneen tilauksen riskiä ja antaa vaihtelua täytettyjen vihannesten yksitoikkoisuuteen. Marsu on ongelmineen yksin: kun liha ei suuresti kiinnosta, useimmat listan vihanneksista eivät sovi ja loput ruoat sisältävät kilon maitosokeria, on parin turvallisen ruoan löytäminen suuri helpotus. Kolmen viikon jälkeen alkaa vähitellen nyppiä.

Makaroni on turvaruokaa. Kastikkeet ovat usein epäilyttäviä, mutta kermaan tehoaa Askon lahjoittama laktaasientsyymi (joka sivumennen sanoen hupenee epäilyttävän vinhaa tahtia). Täten pastitsio, kreikkalainen makaronilaatikko, kuuluu suosikkiosastoon. Sen ovat päihittäneet vain kana-pita (rullaksi kääritty leipä, jonka sisälle on sullottu ranskalaisia perunoita, paistettua kanaa, tomaattia, sipulia ja kermaviilitöhnää l. tsatsikia) ja edullinen kestosuosikki, spagetti carbonara, jota Marsu vaihtelevalla menestyksellä tilaa noin kolmen päivän välein. Toisinaan annokseen kuuluu sieniä, jotka Marsu noukkii lautasen reunalle ja lahjoittaa esimerkiksi Kaisalle (lisäproteiinia). Toisinaan Marsu tilaa ruokansa ilman sieniä, ja noukkii ne sitten lautasen reunalle marttyyrin ilme sievillä kasvoillaan.

Täten tiedän varmasti, missä on Kreikan paras spagetti carbonara -annos: Ateenan esikaupungissa Glyfadassa siinä pastaravintolassa, jossa ruokalista on vihreä ja siinä on Väiski Vemmelsäären kuva. Ei liian täyttävä, ei sieniä, ja kaiken lisäksi sai itse valita, minkä muotoista makaronia lihojensa kanssa haluaa. Spagettia on vaikea syödä tyylikkäästi, kuten kaikki ensitreffeillä käyneet tietävät.

Jälkikirjoitus: minun mielestäni Iraklio on kiva paikka, jossa kaikki on lähellä hotellia (myös asfalttipora) ja vain yhden ravintolan sisäänheittäjä osaa suomea (sillä kohdalla puhumme aina unkaria). On ainakin yksi tosi kiva kahvila, jossa saa kaupanpäälliseksi keksitarjottimen. Askolle tuli paha olo. Marsulle ei. :)