Oliiviöljystä sianihraan

Aika minunkin todistaa olevani mukana tällä piiiitkällä kiertomatkalla: kirjoittaa blogiin. Kreeta on tuntunut niin kotoisalta vietettyäni täällä viime vuoden alussa parisen viikkoa, etten ole oikein osannut ihmetellä mitään riittävästi kirjoittaakseni siitä. Kreikka on kyllä näyttänyt monenmoiset kasvonsa: Ateenan helteet, pölyn ja melun, Santorinin rauhalliset kylät ja turistipaikat sekä Kreetan hyvin vaihtelevat maisemat ja asuinsijat.

Itse ihastuin taas uudelleen kreikkalaiseen - tai vielä tarkemmin kreetalaiseen - keittiöön, joka tarjoaa jopa kasvissyöjälle useita vaihtoehtoja ja ilmastoon sopivaa oliiviöljyllä kokattua ruokaa. Mmm, söimme juuri ja silti puhun ruuasta aivan kuin olisi nälkä - ruoka on yllättävän tärkeä osa ihmisen elämää myös mielialan säätelijänä, ja sen huomaa erityisen hyvin näin matkalla: pettymyksen tuottavasta ravintolaruuasta tulee kurja olo ja hyvästä ateriasta erityisen euforinen olotila (varsinkin kun allekirjoittanut on muutamia kertoja nauttinut ruuan kanssa myös viiniä, niin olotila on ruokailun jälkeen kaikinpuolin kevyt ja iloinen ;). Näin vegetaristina vähän kauhistuttaa ajatus unkarilaisesta keittiöstä, jonka sianihrapitoisuutta ja muutakin omituisuutta Marsu on tullut valaisseeksi vaihtokeväänsä aikana. *huok*

Ei minusta kyllä löhöily-lomailijaksi enää ole näiden viimeaikaisten "aktiivilomien" jälkeen: itseäni ei yhtään vaivaa tiheä paikan vaihtaminen, monenlaiset matkatekemiset arkeologisine nähtävyyksineen, museoineen, rantoineen ja kaupunkien iltaelämineen... Päinvastoin, taidan olla luonteeltani vähän kiertolainen, aina haluamassa nähdä ja kokea jotain uutta, kaipaamassa vaihtelua. Matkalla on ollut tähän mennessä jonkin verran ennestään tuttuja paikkoja minulle, mikä on tehnyt olon kotoisaksi. Seuraavassa kohteessamme, Budapestissäkin olen jo käynyt. Kuitenkin odotan jo innolla matkan loppuosaa, jolla pääsemme minulle täysin tuntemattomille seuduille :) (paitsi ehkä sitä sianihraa ja lihantäyteisiä ruokalistoja).

Nyt on aika jälleen kerran sanoa näkemiin kreikkalaisille ystävillemme, jotka onneksi saapuvat taas elokuussa Jyväskylään kesäkouluun. Huomisaamuna on herätys kenties kello viisi, ja illan ohjelmaan kuuluu vielä maukkaan illallisen (jälkiruokana hunajaleivonnaisia!) sulattelu, suihkuvuorojen jako ja rinkan pakkaaminen.
Kalinihta!

-Kaisa