Kiintiöt täyttyvät
Hoplaa. Kreetan kierros alkaa viimein olla lopuillaan. Jäljellä on enää muutama päivä täällä suuressa ja kapeakujaisessa Iraklion kaupungissa. Ihan vähäisimpiä näidenkään päivien ei silti pitäisi olla, koska jäljellä on ainakin Minolaisten suuri Knossoksen palatsi ja samasta kulttuurista kertova arkeologinen museo. Niiden jälkeen paikalliset kivet olisi nähty - joskin museoita kyllä riitäisi enemmänkin. Ainakin luonnonhistorialliseen museoon ryhmämme tuntuu hinkuvan (fossiileja! o/).
Toisaalta alkaa kyllä olla jo kovasti valmis vaihtamaan maata, maisemaa ja keittiötä (samalla täällä Irakliossa on kyllä jo vähän ikävä Kreetan maaseutua ja Santorinia). Mussakat, pastitsiot ja pita jyyrokset on nähty ja maistettu, joten ravintolapäivälliset käyvät päivä päivältä vaikeammiksi ja pettymys on suuri, jos aikaisempaa kalliimpi annos osoitauttautuukin laadultaan huonommaksi. Asuukohan minussa pieni kulinaristi.
Myöskään Kreetan mahtavat maisemat eivät enää kovin hetkauta, vaikka komeitahan nuo vuoret ovat olleet. Viimeiset kolme päivää olemme lähinnä vain kiertäneet niitä autoilla sellaisia pieniä ja mutkaisia vuoristopolkuja pitkin. Saa nähdä, kestävätkö kaskut kreetalaisista liikennemerkeistä Suomeen saakka :) (Täällä laitetaan STOP-merkkejä ihan joka paikkaan - esimerkiksi varoittamaan tien reunalle nostetusta kivestä - ja näyttää siltä, että liikennemerkeistä välitetään vasta, kun niitä on puolikymmentä peräkkäin - viiden metrin välein.) Niin, autoilu on jännää: pystyy pysähtymään kaikille ohi kiitäville kiville, pikkukaupunkeihin ja mahdollisiin luontokohteisiin. Toisaalta autossa istuminen on pidemmän päälle myös väsyttävää, vaikka allekirjoittaneen tavoin vain nuokkuisikin takapenkillä. En hevin kyllä itse lupautuisi vastaavalle matkalle kuskiksi.
Huokaus. Nämä "levähdyspäivät" Irakliossa tulevat todella tarpeeseen, ennen lentämistä sununtaina Unkarin Budapestiin.
PS Eilen tiistaina satoi alkuiltaan saakka vettä - jopa ukkosti - ja oli niukasti ehkä 15-20 astetta lämmintä. Kylmä sateinen päivä Kreetallakin on siis nähty! (Nyt tilanne on normalisoitunut.)
Toisaalta alkaa kyllä olla jo kovasti valmis vaihtamaan maata, maisemaa ja keittiötä (samalla täällä Irakliossa on kyllä jo vähän ikävä Kreetan maaseutua ja Santorinia). Mussakat, pastitsiot ja pita jyyrokset on nähty ja maistettu, joten ravintolapäivälliset käyvät päivä päivältä vaikeammiksi ja pettymys on suuri, jos aikaisempaa kalliimpi annos osoitauttautuukin laadultaan huonommaksi. Asuukohan minussa pieni kulinaristi.
Myöskään Kreetan mahtavat maisemat eivät enää kovin hetkauta, vaikka komeitahan nuo vuoret ovat olleet. Viimeiset kolme päivää olemme lähinnä vain kiertäneet niitä autoilla sellaisia pieniä ja mutkaisia vuoristopolkuja pitkin. Saa nähdä, kestävätkö kaskut kreetalaisista liikennemerkeistä Suomeen saakka :) (Täällä laitetaan STOP-merkkejä ihan joka paikkaan - esimerkiksi varoittamaan tien reunalle nostetusta kivestä - ja näyttää siltä, että liikennemerkeistä välitetään vasta, kun niitä on puolikymmentä peräkkäin - viiden metrin välein.) Niin, autoilu on jännää: pystyy pysähtymään kaikille ohi kiitäville kiville, pikkukaupunkeihin ja mahdollisiin luontokohteisiin. Toisaalta autossa istuminen on pidemmän päälle myös väsyttävää, vaikka allekirjoittaneen tavoin vain nuokkuisikin takapenkillä. En hevin kyllä itse lupautuisi vastaavalle matkalle kuskiksi.
Huokaus. Nämä "levähdyspäivät" Irakliossa tulevat todella tarpeeseen, ennen lentämistä sununtaina Unkarin Budapestiin.
PS Eilen tiistaina satoi alkuiltaan saakka vettä - jopa ukkosti - ja oli niukasti ehkä 15-20 astetta lämmintä. Kylmä sateinen päivä Kreetallakin on siis nähty! (Nyt tilanne on normalisoitunut.)

0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home