Kuukausi ilman sähköpostia

Otsikko koskee vain allekirjoittanutta, ja oikeastaan tuo mainittu kuukausi viimeisestä sähköpostinluvusta tuli täyteen jo kuukauden vaihteessa. Hurjaa joka tapauksessa, sillä en muista koska olisin edellisen kerran pitänyt vastaavanpituisen tauon. Jonain joulu tai kesälomalla olen ehkä päässyt niukasti viikkoon, mutta viime aikoina sähköpostit on tullut luettua jopa Ylivieskasta modeemiyhteydellä parin päivän välein, joten tämä on nyt jotain ennenkokematonta :) Tosin ollakseni rehellinen, ensimmäisen viikon jälkeen sähköpostista on pysynyt jopa varsin mielellään erossa, sillä varsin suurella todennäköisyydellä sieltä löytyisi jotain, joka häiritsisi keskittymistä tähän valtaisaan kuukauden Eurooppa-lomaan.

Lomasta puheenollen... loppu lähenee. Viime viikon seurueemme vietti Puolassa. Ensin pari päivää Zakopanen ihastuttavissa (ja sateisissa) vuoristomaisemissa, ja sitten loppuviikon Puolan "kultturipääkaupungin" Krakovan keskustassa. Vaikka majoituksissamme on ollut laadullisesti välillä toivomisen varaa, niin sijainnit ovat olleet kohdallaan. Krakovassa olimme puoli korttelia keskusaukeamalta - ja nyt kirjoitushetkellä yhden korttelin päässä Kaunaan kävelykadusta uuden ja vanhan liikekeskustan puolivälissä.

Hetkeksi kuitenkin vielä Puolaan. Krakovasta kävimme yhden päivän kunnioittavan vaelluksen Auschwitzin keskitysleirimuseossa - ehdimme / jaksoimme tosin kiertää vain Auschwitz I:n ja se varsinainen jättimäinen tuhoamisleiri jäi näkemättä. Toinen teemapäivämme Krakovassa löytyi läheisestä lähes tuhat vuotta käytössä olleesta ja vasta kymmenen vuotta sitten suljetusta suolakaivoksesta (juuri nyt en nimeä ja kotisivulinkkiä muista, mutta "Krakova" ja "Salt Mine" ovat varmaan hyviä hakusanoja). Suolakaivoksen pakollinen opastettu kierros ei ollut matkan halvimpia, mutta hyvin omalaatuinen paikka se oli. Näyttäviä kaivostyöläisten kivisuolasta veistämiä patsaita ja kappeleita - niistä kaivannoista itsestään puhumattakaan. Jos jossain maailmassa voi saada tuntuman siitä mitä J.R.R. Tolkienin Sormusten Herran kääpiöiden kaivokset saattoivat näyttää, niin tuo suolakaivos voisi olla selainen. Jäi myös sellainen käsitys, että kaivoksen turismiominaisuuksia kehitetään edelleen, joten voi olla näkemisen arvoinen myös riittävän ajan kuluttua myöhemmin.

Viimeisen täyden päivän Krakovassa (viime lauantai) vietimme kiertäen itse kaupungin keskustaa - arkkitehtuuria ihaillen. Kävimme myös perjantai-iltana (suolakaivospäivä) kylässä Nikon puolalaisilla tutuilla. Vahingossa tuli nähtyä myös lähiöitä, sillä menimme ensin käyttämämme raitiovaunulinjan juuri-sille-väärälle päätepysäkille :) Tässä vaiheessa kuuluu mainita, että he auttoivat meitä mm. majoituksessa ja Krakovan aikamme suunnittelussa.

Sunnuntaina alkoi koko matkamme eniten säädetty, murehdittu ja vähän riideltykin siirtymä Puolasta Liettuaan. Löysimme lopulta junayhteydet Krakovasta Kaunaaseen, mutta aikataulujen vuoksi päätimme pysähtyä yhdeksi yöksi (su-ma) Puolan rajalle Suwalkiin. Se osoittautui kaikin puolin hienoksi ratkaisuksi. Menimme ensin InterCitylla Krakovasta Varsovaan ja teimme pikavaihdon junaan Varsovasta Suwalkiin. Matka taittui samassa hytissä Suwalkiin työharjoitteluun menevän lääkäriopiskelijapariskunnan kanssa, joten seuraakin oli - kunhan jää oli parin ensimmäisen tunnin matkustamisen jälkeen särjetty ja keskustelu avattu :) Valitettavasti hekin tosin olivat ensimmäistä kertaa menossa Suwalkiin, joten emme saaneet suoraa apua majoitukseen. Suwalki itse osoittautui pieneksi, mutta idylliseksi kaupungiksi, jossa oli kaupungin kokoon nähden iso ja hieno keskuspuisto, kerrostalojen seiniä oli kuviomaalattui ja keskustan reunalla olleen järven rannalta löytyi Jazz-festivaalit (tuli tosin pimeä, kylmä ja nälkä joten jätimme ne väliin). Suwalkissa nukuimme matkamme ensimmäisen (ja ehkä ainoan) oikean aamupalallisen hotelliyön. Virkistävää vaihtelua, joskin myös välttämätön, koska yhdeksi yöksi olisi ollut vaikea säätää muuta. Onneksi Itä-Puolassa myös hotellien hintataso mahtui matkabudjettiimme.

Eilen maanantaina saavuimme sitten junalla Suwalkista tänne Kaunaaseen. Matka sujui lähtöasemalla väärään vaunuun eksymistä lukuunottamatta ongelmitta. Ehdimme vaihtaa oikeaan vaunuun ennen junan lähtöä, passintarkastus Mockavassa ja raideleveysvaihto Sestokaissa sujuivat ongelmitta. Kaunaaseen kahdella sähköpostilla säädetty huoneistomajoitus tuli luvatusti noutamaan meidät asemalta ja jo mainittu asunto löytyi aivan kävelykadun vierestä - kaupungin uuden ja vanhan keskustan puolivälistä. Täällä Kaunaassa olemme lähinnä kävelleen kaupungin keskustan reunalta toiselle, arkkitehtuuria, puistoja ja ruokaa ihaillen. Liettualaisessa menussa on paljon perunapohjaisia ruokia ja juomaksi saisi halutessaan maitoa (tosin ehkä ei kuitenkaan vielä laktoositonta, joten emme ole maistaneet). Joka tapauksessa ehdottomasti yksi Baltian helmistä tämä kaupunki on. Jo klassiseen tyyliin rakennettu rautatieasema teki vaikutuksen (tosin oli remontissa) ja kävelykadun länsimaisuus antaa olettaa, että täältä löytyy majoitusta ja viihdykettä muillekin kuin reppumatkaajille. Suosittelen.

(Tosin kyllä meidänkin budjettiin mahtunut huoneisto oli kunnostettu yhdeksi matkamme laadukkaimmista. Löytyy mm. keraaminen hella. Ihan reppumatkailu-uskottavuus tässä nyt kyllä menee :)

Nettikahviloita Kaunaassa näyttää olevan vähän. Tähän mennessä olemme löytäneet vain tämän yhden - kävelykadulta vanhan kaupungin keskustasta. Tällä hetkellä säädämme matkaa ja majoitusta Latviaan, jonne matkaamme huomenna keskiviikkona, vietämme kaksi yötä ja lennämme viimein perjantai-iltana Tampereelle Suomeen (vähän koti-ikävä alkaa jo ollakin). Luultavasti otamme iltapäivällä yhdeltä lähtevän bussin täältä Kaunaasta, ja olemme perillä Riiassa iltakuudelta. Majoitus ei ole aivan vielä tiedossa, mutta eiköhän nuo kaksi viimeistä yötä nuku jo melkein... no, suihku olisi kuitenkin kiva, ja oma vessa, ja hella tai puhdas vedenkeitin ja omat huoneet pariskunnille ja...

Näkyy pian \o/