Kuminauhaa
Retkeillessa tulee viettaneeksi joskus tahtomattaankin liikaa aikaa toisten seurueen jasenten kanssa. Siksi on terveellista valilla ottaa omaa tilaa ja haipya nakyvista. Talla kertaa Elisa, Kaisa ja Niko lahtivat rannalle vaihtamaan varia ja polskimaan Valimeren aalloissa. Asko hautautui hotellihuoneen nojatuoliin matkaopaskirjan kanssa. Marsu kuorrutti itsensa aurinkovoiteella ja kaveli hotellista ulos etsimaan postikortteja, huivia ja halvempaa Internet-yhteytta. Tamanhetkinen tilannekatsaus kertoo Marsun loytaneen kaiken etsimansa suorastaan hillittoman helposti - tavallisen kolmen euron tuntitaksan sijaan tama nettikahvila tarjoaa yhteytensa kahdella eurolla ja viidellakymmenella sentilla. Hurraa!
Santorinin postikorttimaisemat vaihtuivat siis Kreetan versioihin samoista aiheista. Tosin ainakin nain ensimmaisen paivan perusteella Kreeta muistuttaa unelmieni Kreikkaa hyvin vahan. Rethymnonin kaupungin nahtavyys on 1500-luvulla rakennettu linnoitus, jonka vetovoimaa taydentaa kymmenen kilometrin hiekkaranta. Naihin yhdistetaan kreikkalainen liikennekayttaytyminen, suunnilleen 25 lampoastetta, kasa rihkamakauppoja ja muutama tuhat turistia. Rauhallisen sunnuntaikavelytunnelman rikkovat tuon tuostakin ravintoloiden sisaanheittajien kutsuhuudot, joita he esittavat joko englanniksi tai, mika vitsikasta, suomeksi. Tunnen olevani turisti. Tiedan, etta en ole ainoa reissaaja, jota se hieman hairitsee. :)
On tosi kivaa nahda paljon eri maisemia. Huomenna paikka vaihtuu taas: matkaamme Hanian kautta Samariaan, jossa edessa on kauan odotettu ja paljon puhuttu 15 kilometrin rotkovaellus. Sita odotellessa hengailen taalla nettikahvilassa, jonka muuta asiakkaat eivat totisesti ole ainakaan turisteja, vaan perin kovaaanisia paikallisia. Illalla menemme varmaankin taas ulos syomaan - tiedossa siis iloista seuraa ja perinteista kreikkalaista musiikkia. (Sivumennen sanoen olen melko varma siita, etta takalainen musiikki tehdaan tarkoituksella pelkilla kielisoittimilla, koska tavan kreikkalaisilla ei ole varaa ostaa kunnon autoja saati aanentoistolaitteita niihin - kunnon bassot eivat siis kuitenkaan kuuluisi mihinkaan.)
Santorinin postikorttimaisemat vaihtuivat siis Kreetan versioihin samoista aiheista. Tosin ainakin nain ensimmaisen paivan perusteella Kreeta muistuttaa unelmieni Kreikkaa hyvin vahan. Rethymnonin kaupungin nahtavyys on 1500-luvulla rakennettu linnoitus, jonka vetovoimaa taydentaa kymmenen kilometrin hiekkaranta. Naihin yhdistetaan kreikkalainen liikennekayttaytyminen, suunnilleen 25 lampoastetta, kasa rihkamakauppoja ja muutama tuhat turistia. Rauhallisen sunnuntaikavelytunnelman rikkovat tuon tuostakin ravintoloiden sisaanheittajien kutsuhuudot, joita he esittavat joko englanniksi tai, mika vitsikasta, suomeksi. Tunnen olevani turisti. Tiedan, etta en ole ainoa reissaaja, jota se hieman hairitsee. :)
On tosi kivaa nahda paljon eri maisemia. Huomenna paikka vaihtuu taas: matkaamme Hanian kautta Samariaan, jossa edessa on kauan odotettu ja paljon puhuttu 15 kilometrin rotkovaellus. Sita odotellessa hengailen taalla nettikahvilassa, jonka muuta asiakkaat eivat totisesti ole ainakaan turisteja, vaan perin kovaaanisia paikallisia. Illalla menemme varmaankin taas ulos syomaan - tiedossa siis iloista seuraa ja perinteista kreikkalaista musiikkia. (Sivumennen sanoen olen melko varma siita, etta takalainen musiikki tehdaan tarkoituksella pelkilla kielisoittimilla, koska tavan kreikkalaisilla ei ole varaa ostaa kunnon autoja saati aanentoistolaitteita niihin - kunnon bassot eivat siis kuitenkaan kuuluisi mihinkaan.)

0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home