Ruokailun oleellisuudesta

Väsyneenä ja nälkäisenä Marsu on hankala kumppani mihin tahansa tarkoitukseen. Epäsäännöllinen ruokailu, paahtava helle, käveleminen, Ateenan tolkuton liikenne ja historiallisten kivikasojen valokuvaaminen kuluttavat energiavarannot loppuun nopeasti. Yhtäkkiä huomaa elävänsä tyhjiössä, jossa elämän tarkoitus on nähtävyyksien katselu ja jossa suuren osan päiväohjelmasta muodostaa mahdollisimman halvan ja viihtyisän, turistiystävällisen ruokapaikan etsintä. Kun kalvava nälkä jatkuu tunteja ja reidet liimaantuvat kesämekon alla toisiinsa, muuttuu kiltti ja lauhkea Marsu turhautuneeksi ja äriseväksi Gorillaksi tai marttyyrimaisen kärsivälliseksi, piikitteleväksi Sarkastiksi. Varsinkin Sen Läheisimmän Matkatoverin sietokyky joutuu koetukselle, kun Marsun mielialat muuttuvat lennossa hehkuttavista Vaikeiksi.

Hyviä hetkiä on kuitenkin myös paljon. Välillä kaikki sujuu loistavasti, ilmastointi puhaltaa viilentävästi ja nauretaan yhdessä. Mukavinta on olla yhdessä: vanhojen ystävien läsnäollessa ei tarvitse selittää itseään jatkuvasti, ja Sitä Tärkeintä ei taas vaihteeksi joudu jatkuvasti ikävöimään. Vaikka kreikkalaiset leivonnaiset eivät olleetkaan aivan Marsun makuun, lounaaksi syöty pasta oli halpaa ja herkullista ja eilinen illallinen tarpeeksi makaronilaatikkomainen ollakseen maittava. Ruoka on siis hyvää, ja löytyessään sitä on riittävästi. Virkeänä ja ruokailleena Marsu on onnellinen, pullea ja hyvä, ja hänen turkkinsa saa terveen kiillon.